Pennut 6 vkoa

 Niin se aika rientä, jo 6 viikkoa tulee katraan mittariin tänään, ja onkin ihan uskomatonta ja jo vähän haikeaakin ajatella, että vipeltäjien muuttoliike omiin koteihin alkaa n.  puoletoista viikon kuluttua. Sitä ennen toki riehutaan vielä sydämen kyllyydestä kavereiden ja isosiskon kanssa ja kenties opitaan jotain uusia oivalluksiakin vielä. Ulkoilua on nyt harrastettu päivittäin töistä kotiuduttuani, juuri ja juuri ehtiivähän jo hämärän laskeutuessa porukan saada pihalle hetkeksi temmeltämään. Kovasti toivotaan sateettomia iltapäiviä loppuajaksi kun pennut ovat meillä. Eikä se tietysti yhtään haittaisi noin muutenkaan. En ole laumaa uskaltanut tuonne sysipimeään laskea myöhempään, luultavasti isosisko pimeyteen kadonneet pikkuiset etsisi, mutta jos nyt ei kunminkaan. Onneksi on pian viikonloppu ja lomaviikko, voidaan koko konkkaronkka ulkoilla kylläksemme, ja valoisalla!

Pihalla on pimeää kuvata, mutta eteisriekkumisesta tosi tv:tä tällä kertaa. Vauhtia riittää ja jos meillä olisi mattoja, ne olisivat rutussa. Isosisko taitaa olla aika kiva leikkikaveri, vaikka meno näyttää välillä tosi hurjalta (ja ulkona Hilman vauhtia saa välillä vähän jarrutella) niin naperot haastavat isosisko telmimään, vaikka kokoero on aika iso. Ja Hilmahan jaksaa... Ja rakastaa painia kääpiöiden kanssa ja antaa kääpiöiden kiipeillä päällään jne. Parasta näissä pentuvankilan ulkopuolisissa aktiviteeteissa on, että sen jälkeen ihanasti väsyttää koko kaartia. Huushållerskalle jää hetki aikaa rauhassa hoidella omia asioitaan :D., vaikka siltikin illat tuntuvat liian lyhyiltå kaikkeen tarvittavaan.

6-viikkois syntymäpäivää juhlitaan  taas matolääkkeen merkeissä. Enpä tule kovin suosittu olemaan pikkuvä3n keskuudessa, kun mokomaan töhnää taas työnnän suuhun,